Luin tossa muiden tekstei ja ne kirjottaa paljo omas elämästää ja päivän tapahtumista nii kai mäki voi yrittää.
varhaisimpiin nuoruuden muistoihin kuuluu se että 3. luokalla seukkasin W:n kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen se on naurettavaa, mut olihan se yheksän vuotiaana siistii, ku oli jotain mitä muilla ei ollut. Sen jälkee en oo ollu kenenkää kans. Meiän luokalla on yks poika, joka yhes vaihees tykkäs musta, mut en ite ollu sille kauheen reilu. Se vaan on vähemmän suosittu, vaiks niin en ois saanu ajatella, koska se on oikeesti tosi mukava mulle. Tänään koulussa se tuli pyytää multa johonki apuu, ja mut valtas onnentunne, koska tunsin olevani avuksi. Mut nyt pitää lopettaa, pitää lukea huomisiin ruotsinkokeisiin. :anger:
